To do: Selätä esiintymiskammo

Tein tuossa muutama päivä sitten erään laulucoachin esiintymisvalmennuksen. Valmennuksen tarkoitus oli auttaa purkamaan esiintymisjännitystä ja antamaan varmuutta esiintymiseen. Kokemus oli tosi väkevä. Pääsin paljon syvemmälle niitä syitä, miks mulla on niin valtava esiintymiskammo.

Nuorena lauloin muutamissa juhlissa, silloinkin jännitti, mutta se oli terveempää jännitystä. Kuitenkin mitä vanhemmaksi kasvoin, häpeä kasvoi mun mukana. Yhdellä kertaa jännitys oli niin hallitsematonta, että laulaessa kurkkua puristava tunne söi ääntä. En tarvinnut kuin yhden kommentin siitä, että jännitys kuului ulospäin, ja häpeä kasvoi lisää. Se toki ei ollut kommentoijan vika, sehän oli vain rehellinen palaute. Muistaakseni se oli viimeinen kerta, kun esiinnyin.

Siitä eteenpäin en hyväksynyt ollenkaan itseltäni virheitä laulamisessa. Sen täytyy olla virheetöntä, muuten voin kuopata unelmani muille laulamisesta. Ja niinhän kuoppasinkin. Armollisuutta omaa keskeneräisyyttä kohtaan ei ollut. Ja se oli täydellinen blokki myös omalle kehittymiselle, koska ruoskin itseäni jokaisesta virheestä ja lopetin heti, jos en onnistunut. Ja noh…kaikkihan ymmärtää, että myös se palo rakkaaseen harrastukseen kärsii, jos tekemisestä tulee suorittamista.

Nyt kuitenkin oon vihdoin saanut laulamisen palon takaisin. Oon opetellut armollisuutta ja alkanut harjoittelemaan laulamista ihan perusteista asti. Muistutan itselle, että virheet ei haittaa, vaan ne kuuluu kehitykseen ja ihmisyyteen. Teen hupsuja lauluharjoituksia ja improja, joiden kautta saisin häpeää laulamisesta pois. Työtä on vielä paljon, mutta rohkeus on alkanut pikkuhiljaa kasvamaan ja uskaltauduin jo laulamaan vuosien tauon jälkeen juhlatilaisuudessa. Osasin jopa nauttia osittain siitä hetkestä. Ehkä tosiaan vielä joskus pääsen tekemään sitä, mistä oon koko elämän unelmoinut.