Kehitys tapahtuu epämukavuusalueella

-
Aloitin viime syksynä käymään lauluryhmässä, jota kotipaikkakunnallani järjestetään. Uskaltauduin sinne ihan puhtaasti oman työkaverin kannustuksesta ja ajatuksesta, että hänkin on siellä. Kuitenkin vielä ilmoittautumista harkitessa tuntui, että tarvitsisin 100% tiedon millaista siellä on. Entä jos joku arvostelee mun laulua tai kuulee, jos laulan väärin...Taas tämä sama pelko estämässä mua tekemästä jotain itselle tärkeää. 
No onneksi se ei lopulta estänyt, vaan päätin, että nyt on aika astua epämukavuusalueelle ja löytää pelkoja kohtaamalla uusia mukavuusalueita.

Ekana päivänä mua jännitti ihan tuhottoman paljon. Onneksi pian huomasin, että ryhmäläiset ja laulaminen siellä oli juuri sellaista, kuin työkaveri oli mulle kertonut:
"Se on tosi matalankynnyksen lauluryhmä. Siellä lauletaan pelkästään laulamisen ilosta, ei paineita esiintymisestä tai huomion keskipisteenä olemisesta. Kaikki laulaa yhdessä juuri niin kuin itsestä tuntuu, virheisiin ei kiinnitetä huomiota, eikä ketään pyydetä laulamaan yksin."

Alkujännityksen laannuttua laulaminen ryhmässä oli tosi kivaa, mutta huomasin pian, että kun lauletaan samaan ääneen porukalla, niin sellainen laulaminen, johon olin tottunut, ei onnistunutkaan. Eihän se nyt tietenkään ole täysin sama asia laulaa yksin, kun 10-päisen ryhmän kanssa. Ja jotenkin käytin ääntäni kuluttavammin, kun lopputunnista äänen voima heikkeni ja korkeat äänet särkyi. Siitä tuli hetkellinen harmitus, mutta tiedostin kuitenkin, että mun täytyisi vain opetella laulamaan tämän ryhmän kanssa.

Loppulukukaudesta olin jo synkassa muiden kanssa ja aloin nauttimaan laulukerroista joka kerta vaan enemmän. Aloin tuntemaan sitä aina kaivattua musiikillista yhteisöllisyyden tunnetta ja sain ihmisiä, joiden kanssa fiilistellä musiikin ja laulamisen ihanuutta. Lauluryhmästä tuli itselle ihan korvaamaton henkireikä. Nyt odottelenkin malttamattomana syksyn lukukautta, että pääsee taas laulamaan näiden ihanien ihmisten kanssa!

Lauluryhmään liittyminen ja siellä laulaminen (vaikkakin kaikkien kanssa yhteen ääneen), oli itselle iso askel kohti esiintymiskammon selättämistä. Ollaankin kesällä menossa kylätapahtumaan laulamaan pari biisiä, jossa saan esiintyä mulle tuttujen ja turvallisten lauluryhmäläisten kanssa. ❤️

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ensimmäinen julkinen esiintyminen

-
Kuva
Niin se on taas yksi virstanpylväs saavutettu oman laulajuuden saralla. Esiinnyin ensimmäistä kertaa julkisesti, ja kokemus oli yhtä aikaa tietenkin jännittävä, mutta myös palkitseva ja opettavainen. Tuntui hyvältä, että sain kokea tämän jännityksen turvallisesti kuoron kanssa, koska koin lavalle menon varmempana, kun muut oli siinä mukana laulamassa ja jakamassa yleisön huomiota. Aamulla valmistautuessa kyläpäiville, ei jännittänyt ollenkaan ikävällä tavalla, vaan kikattelin hermostuksesta ja ilosta, että vihdoinkin tämä päivä tuli. Paikanpäälle ajaessa avasin ääntä autossa pärinäharjoituksilla ja pää-ääniharjoituksilla, sekä herättelin tukea. Ennen esiintymistä harjoiteltiin yhdessä kuoron ja säestäjän kanssa vielä kaikki kappaleet läpi, ja samalla lämmiteltiin äänet laulukuntoon. Mulla oli tosi hauskaa jo tässä vaiheessa. Näin jälkeenpäin tätä hetkeä miettiessä tulee tosi lämmin olo. Siinä me oltiin kaikki laulamista ja musiikkia rakastavat ihmiset yhdessä musisoimassa ennen H-hetke
Read more »

Häpeä omasta unelmasta

-
Mun viimeisimmässä postauksessa kerroin mun keikkahaaveista, ja kuinka oikeesti oon jo miettinyt niiden toteuttamista ja yksityiskohtiakin. Sitten tulee se toinen hetki (kuten nyt), kun mietin, että miksi ihmeessä annan itseni ajatella asiaa haaveilua pidemmälle. Täytyy osata laulaa, omistaa omaperäinen ääni, olla muutenkin kiinnostava ja jotenkin super karismaattinen esiintyjä, että kukaan sut edes buukkaa keikalle. Menisinkö nolaamaan itseni oikeesti sillä, että markkinoin itseäni aivan hullunlailla, eikä kukaan oikeesti edes halua mua laulamaan. Sama ajatus on senkin taustalla, etten uskalla kertoa tästä haaveesta mun läheisille. Tästä blogistakin tietää pelkästään mun puoliso ja ystävä. Eikä se johdu siitä, ettenkö voisi kertoa läheisilleni mistä vain, vaan enemmän tämän haaveen tärkeydestä ja arkuudesta. Laulaminen on itselle niin tärkeää, että se on yksi haavoittuvaisimpia kohtia itsessä. Ehkä siinäkin pelkään itseni nolaamista, jos intona kertoisin keikkasuunnitelmista, enkä sit
Read more »

Biisisukellus: Vesala - Sinuun minä jään

-
Kuva
Ajattelin, että olisi kiva syventyä ja uppoutua pohtimaan eri biisien tarinoita, lyriikoita ja muita yksityiskohtia. Haluan aloittaa Vesalan "Sinuun minä jään" biisillä, koska tämä on itselle vielä suhteellisen tuore tuttavuus, vaikka uusi biisi ei olekaan. Ensikuulemasta ihastuin tähän kappaleeseen, sen melodiaan ja runolliseen tekstiin. Sukelletaanpas sisään biisiin. "Koivun huminaa kuulen, kun toukokuussa nurmella makaan. Jokaisen kevätlaulun osaan ulkoa. Ja yksin laulan kotiinpäin kun kuljen." Biisin alussa on ihana tunnelma; on lämmin kevät, tuuli humisee puissa ja voi vain kuvitella lintujen laulun ja nurmen tuoksun. Tykkään tosi paljon tästä kuvailevasta tekstistä, koska se saa lähes itse tuntemaan tuulen kasvoilla ja ruohon kutittavan ihoa. Tekstistä aistii, että laulun henkilöllä on hyvä fiilis.  "Milloin huomasin? Sä tartuit käteen, jota tuskin ojensin. Ja pian toinen siinä vierellä makaa, etsii sitä samaa pientä neliapilaa. Sen antaa lyhyt kesä."
Read more »