Laulu-unelmien juuret

Jo lapsena mun intohimo musiikkiin oli vahvaa. Kuuntelin paljon musiikkia ja lauloin. Fanina olin tosi sitoutunut niille artisteille, joihin sillä hetkellä oli jokin veto. CD-levyt oli saatava, ja luukutin niitä omasta pienestä sinisestä mankasta non-stoppina. Osasin jokaisen laulun ulkoa ja esiinnyin yksin omassa huoneessa, milloin mihinkin hiusharjaan laulaen biisien mukana. Vuorasin huoneen seinät idolien julisteilla, ja mulla oli muistaakseni joku Antti Tuiskun keikkasetti DVD:llä tai VHS:llä. Katselin sitä haltioituneena miettien, että tätä mäkin haluaisin. Ja sillon vielä kehtasin sanoa sen ääneen: 


"Haluan olla isona laulaja"


Olin lapsena (ja edelleen) tosi ujo, mutta sillon tuo haave ei tuntunut pelottavalta tai liian suurelta. Mulla oli myös vielä uskallusta laulaa muille, ja esiinnyinkin rakkaan tätini syntymäpäivillä, enoni häissä ja myöhemmin enon lapsen ristijäisissä. Muistan, että kyllä mua aina vähän jännitti ennen H-hetkeä, mutta silti laulaminen muille toi mulle sellaista iloa, millaista en ole koskaan mistään muusta saanut. Sitä samaa iloa halusi antaa muille. Koska onko mitään ihanampaa tapaa nauttia elämän pienistä ja suurista hetkistä, kuin musiikin kautta. Ei minusta.

Kuten edelleen, silloinkin musiikki oli itselle tapa purkaa ja käsitellä tunteita. Se oli vertaistukea, terapiaa ja jotain, johon nojata. Se oli kanava ilolle ja hauskuudelle, sen kanssa pystyi hassuttelemaan ja rentoutumaan. Niin moninaista musiikki on. Ja se kiehtoo niin valtavan paljon musiikissa. Mulle musiikki on ehdottomasti taidetta. Löydän lähes kaikenlaisesta musiikista jotain, mikä saa mut kiinnostumaan ja innostumaan musiikin moninaisuudesta aina vaan lisää. Rakastan tutustua itselle uusiin tuntemattomiin genreihin, ja erilaisiin tapoihin laulaa ja soittaa musiikkia, analysoida pienimpiäkin vivahteita ja tarkoituksia.

Mihinhän ihmeeseen sitä olis joutunut ilman musiikkia, ja sen antamaa voimaa elämässä. Ja nimenomaan sitä mä haluaisin musiikilla antaa muille. Kaikkea sitä, mikä on auttanut mua jaksamaan vaikeuksien läpi. Ja sitä ihanaa tunnetta, kun musiikki vetää aivan tiloihin, etkä edes tiedä enää missä maailmassa oot. Toivottavasti vielä joku päivä pystyn jakamaan musiikin voimaa kaikille, jotka sitä täällä tarvii.

Kuva luotu tekoälyllä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ensimmäinen julkinen esiintyminen

Häpeä omasta unelmasta

Biisisukellus: Vesala - Sinuun minä jään