Musiikki-päiväkirjan ensimmäinen luku

-

Noniin, tässä se nyt on. Oma blogi ja ensimmäinen postaus. Mitäs ihmettä 😁. Tämän idean nopea siiville nousu yllätti itsenikin. Aamulla keksin alkaa kirjoittaa päiväkirjaa blogin muodossa ja iltaan mennessä oma blogi jo auki.


Aamulla hetken netissä kouluja selailtuani, avasin kännykän muistiinpano-sovelluksen, nimesin uuden muistiinpanon: Musiikkiunelma-päiväkirja. Kirjasin päivämäärän ja aloin vuotamaan ajatuksia ja tunteita:

"Aloin katselemaan koulutuksia. Mahassa tuntuu ihana kutkuttava vatsankääntävä jännitys, kun löysin, että ihan lähellä voisi opiskella Musiikin perustutkinnon. Ammattinimike Muusikko. Ai että…tuntuu mukavalta makustella tuota sanaa.

Kun kerroin ystävälle, se sano, että olis ihan mun juttu. Niinpä. Siltä se oikeesti tuntuu. Lapsesta asti ollut haave. Sanoin lapsena, että haluan isona laulajaksi, mutta eteenpäin sysäävä kannustus puuttui. Epävarmana, ujona lapsena ei itsestä löytynyt itsevarmuutta ja vahvuutta lähtä kohti niinkin isoa ja jotenkin tosi näkyvää haavetta. Pikkuhiljaa aloin itsekin uskomaan, ettei musta ole siihen ja mua ei ole tarkoitettu siihen. En osaa, enkä ole, enkä koskaan voi olla tarpeeksi hyvä. Mutta, kun tuota haavetta on kantanut nyt ainakin 20 vuotta, niin pitäsköhän sitä alkaa jo ruokkimaan."

Tästä fiilistenpurkauksesta sain inspiksen kirjoittaa päiväkirjaa nettiin. Olen aina kaivannut kuulla samankaltaisia kokemuksia ja haaveita muilta, vertaistukena. Koittanut etsiä netistä kokemuksia ja tuntemuksia siitä, kun on lähdetty pyrkimään kohti musiikillisia unelmia. En itse ole sellaisia löytänyt, mutta jospa tämä minun haaveiluni voisi olla samalla jollekin myös kokemus vertaistuesta.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Häpeä omasta unelmasta

-
Mun viimeisimmässä postauksessa kerroin mun keikkahaaveista, ja kuinka oikeesti oon jo miettinyt niiden toteuttamista ja yksityiskohtiakin. Sitten tulee se toinen hetki (kuten nyt), kun mietin, että miksi ihmeessä annan itseni ajatella asiaa haaveilua pidemmälle. Täytyy osata laulaa, omistaa omaperäinen ääni, olla muutenkin kiinnostava ja jotenkin super karismaattinen esiintyjä, että kukaan sut edes buukkaa keikalle. Menisinkö nolaamaan itseni oikeesti sillä, että markkinoin itseäni aivan hullunlailla, eikä kukaan oikeesti edes halua mua laulamaan. Sama ajatus on senkin taustalla, etten uskalla kertoa tästä haaveesta mun läheisille. Tästä blogistakin tietää pelkästään mun puoliso ja ystävä. Eikä se johdu siitä, ettenkö voisi kertoa läheisilleni mistä vain, vaan enemmän tämän haaveen tärkeydestä ja arkuudesta. Laulaminen on itselle niin tärkeää, että se on yksi haavoittuvaisimpia kohtia itsessä. Ehkä siinäkin pelkään itseni nolaamista, jos intona kertoisin keikkasuunnitelmista, enkä sit
Read more »

Ensimmäinen julkinen esiintyminen

-
Kuva
Niin se on taas yksi virstanpylväs saavutettu oman laulajuuden saralla. Esiinnyin ensimmäistä kertaa julkisesti, ja kokemus oli yhtä aikaa tietenkin jännittävä, mutta myös palkitseva ja opettavainen. Tuntui hyvältä, että sain kokea tämän jännityksen turvallisesti kuoron kanssa, koska koin lavalle menon varmempana, kun muut oli siinä mukana laulamassa ja jakamassa yleisön huomiota. Aamulla valmistautuessa kyläpäiville, ei jännittänyt ollenkaan ikävällä tavalla, vaan kikattelin hermostuksesta ja ilosta, että vihdoinkin tämä päivä tuli. Paikanpäälle ajaessa avasin ääntä autossa pärinäharjoituksilla ja pää-ääniharjoituksilla, sekä herättelin tukea. Ennen esiintymistä harjoiteltiin yhdessä kuoron ja säestäjän kanssa vielä kaikki kappaleet läpi, ja samalla lämmiteltiin äänet laulukuntoon. Mulla oli tosi hauskaa jo tässä vaiheessa. Näin jälkeenpäin tätä hetkeä miettiessä tulee tosi lämmin olo. Siinä me oltiin kaikki laulamista ja musiikkia rakastavat ihmiset yhdessä musisoimassa ennen H-hetke
Read more »

Biisisukellus: Vesala - Sinuun minä jään

-
Kuva
Ajattelin, että olisi kiva syventyä ja uppoutua pohtimaan eri biisien tarinoita, lyriikoita ja muita yksityiskohtia. Haluan aloittaa Vesalan "Sinuun minä jään" biisillä, koska tämä on itselle vielä suhteellisen tuore tuttavuus, vaikka uusi biisi ei olekaan. Ensikuulemasta ihastuin tähän kappaleeseen, sen melodiaan ja runolliseen tekstiin. Sukelletaanpas sisään biisiin. "Koivun huminaa kuulen, kun toukokuussa nurmella makaan. Jokaisen kevätlaulun osaan ulkoa. Ja yksin laulan kotiinpäin kun kuljen." Biisin alussa on ihana tunnelma; on lämmin kevät, tuuli humisee puissa ja voi vain kuvitella lintujen laulun ja nurmen tuoksun. Tykkään tosi paljon tästä kuvailevasta tekstistä, koska se saa lähes itse tuntemaan tuulen kasvoilla ja ruohon kutittavan ihoa. Tekstistä aistii, että laulun henkilöllä on hyvä fiilis.  "Milloin huomasin? Sä tartuit käteen, jota tuskin ojensin. Ja pian toinen siinä vierellä makaa, etsii sitä samaa pientä neliapilaa. Sen antaa lyhyt kesä."
Read more »