Biisisukellus: Ida Paul & Kalle Lindroth - Hiekkalaatikolla

Tällä kertaa sukelletaan biisiin isolla sanomalla ja sydämellä, josta saan joka kuuntelukerralla koko kropan kylmät väreet näistä nerokkaan pysäyttävästi kirjoitetuista lyriikoista. Tää kyseinen kappale on "Hiekkalaatikolla", jonka on kirjoittanut ja esittänyt upea duo Ida Paul ja Kalle Lindroth. Eiköhän upota biisin syvyyksiin.

"Laita kädet ilmaan nyt

Jos sä kaipaat aikoi noita

Kun tammenterhot oli kolikoita

Ja kun välkäl oltiin kotii meillä oli koira"

Näistä laineista tulee tosi nostalginen olo. Nämä kuvaa lapsuuden ihanaa yksinkertaisuutta ja viattomuutta, ja kuinka lapset osaa arvostaa tosi pieniä asioita, kuten vaikka niitä tammenterhoja.

"Mäkin luulin silloin et myöhemmin näytän fiksummalta

Mut aikuiset on vaan lapsii joilla on palkka ja velka

Mut nekin haluis olla kuninkaita kukkulalla"

Lapsena sitä kuvitteli, että aikuisena ollaan tosi fiksuja ja aikuismaisia, vaikka tosiasiassa ollaan edelleen yhtä keskeneräisiä ja välillä lapsellisiakin, lisäksi tullut vain aikuisten vastuut. Ja vielä aikuisenakin halutaan olla "kukkulan kuninkaita", joka kuvaa aikuisten kunnian- ja vallanhimoa, ja kuinka aikuisenakin koetaan samoja epävarmuuksia ja kilpailua, kuin lapsetkin.

"Ja mekin ollaan vielä kakaroita

Viedään muovilapioita

Ne on toisten tavaroita

Ja mekin ollaan ihan yhtä tyhmii

Jaetaan toisemme ryhmiin"

Edelleen aikuisenakin käyttäydytään kuin lapset; viedään toisten omaa, jaetaan ihmisiä ryhmiin ja jätetään muita ulkopuolelle.

"Leikitään vaik nää ois ääripäitä

Että noi ei pelkäis näitä

Ja kaikki tääl sais olla äänekkäitä

Leikitään vaik nää ois ääripäitä

Ja vaikka täl ois enemmän ku tolla

Kellään ei ois paha olla

Nää kaikki ois vaan hiekkalaatikolla

Vaikka täl ois enemmän ku tolla

Nää kaikki ois vaan hiekkalaatikolla"

Tää kertosäe on nerokkaasti kirjoitettu ja tekee mulle joka kerta järkyttävät kylmät väreet. Pysytään tässä samassa nostalgisessa tunnelmassa käyttämällä tavallaan lasten "leikkikieltä", mutta puhutaan tosi isoista aiheista. Ettei ääripäiden tarvitsisi pelätä toisiaan, kaikilla olis samat oikeudet, eikä ketään arvotettaisiin omaisuuden mukaan. Vaan me kaikki voitaisiin olla samalla "hiekkalaatikolla", eli elää tässä samassa maailmassa tasavertaisina, yhdessä ja onnellisina.

"Jos kysyisit multa nyt et miksi kaikki täällä valvoo

Mun paras arvaus olis et kaikki heittää kolikkoo

Et onks tää oikein eikö oo

Ja harva antaa naapurilleen armoo"

Ekassa rivissä mietitään, miksi kaikki on koko ajan valppaana ja hereillä. Kertojan mielestä se johtuu siitä, että päätöksiä tehdään aika sattumanvaraisesti, kuin kolikkoa heittämällä, eikä ehkä osata erottaa oikeaa väärästä. Viimeinen rivi kuvaa empatian ja armollisuuden puutetta. Ei monestikaan olla valmiita ymmärtämään muiden näkökulmia, joka aiheuttaa jännitteitä ihmisten välille.

Biisissä toistetaan vielä kertosäe, josta kauniin melodisen laulannan kautta päätetään kappale. Se tehdään toistamalla vielä kerran biisin pääsanoma, ikään kuin muistuttaen, että me kaikki ollaan lopulta ihan samalla hiekkalaatikolla, riippumatta siitä, mitä kullakin on tai ei ole.
Melodia on kauniin yksinkertainen, joka tukee tarinaa lapsuuden yksinkertaisuudesta. Siitä aistii myös haikeutta, mikä tukee tekstin herkkää ja pohdiskelevaa tunnetta. Aivan biisin loppuun soitettu pianosointu on kuin piste kappaleelle, ja sen sanomalle.

Tämä on tosi monitasoinen biisi, joka peilaa lapsuuden yksinkertaisuuden ja aikuisuuden monimutkaisuuden välistä kontrastia. Se muistuttaa meitä siitä, että vaikka moni asia muuttuu iän myötä, niin pohjimmiltaan moni asia pysyy samanlaisena, vaikka konteksti vaihtuu. Kappaleen sanoma on ajatuksia herättävä ja koskettava, joka nostaa esiin myös toiveen yhteisymmärryksestä ja tasa-arvosta.
Erittäin kaunis ja rohkea biisi. ♥

Tällä tavalla tämän kappaleen merkitys on auennut mulle. Kommentoi, jos oot löytänyt jotain erilaisia tai syvempiä merkityksiä biisin lyriikoista, vai onko sulle kokemus tarinasta ollut samanlainen.

Kuva luotu tekoälyllä