Tunteista säveliksi: Ensimmäisen biisin synty

Kirjoitin ensimmäisen oman biisin, kun mun rakas ukki lähti taivasmatkalle. Mulla oli iso tarve ilmaista mun ikävää ja kipua musiikillisesti. Yläkerrassa oli lähes koskemattomana seissyt kosketinsoitin, ja yhtäkkiä istuin sen edessä, ymmärtämättä pianon soittamisesta mitään.

Aloitin biisinteon Googlettamalla helppoja sointukulkuja, jotka sopii melankoliseen kappaleeseen, ripauksella toivoa. Kuvahausta löytyi apua sointujen soittamiseen. Muutamien kokeilujen kautta löysin oikealta tuntuvan sarjan sointuja, mutta melodian luominen tuntui hankalalta ilman sanoja.

Biisin nimi mulla oli jo mielessä, ja se toi tietynlaista ajatusta tekstin sisällöstä. Aloin kirjoittamaan paperille tunteita ja asioita ylös, mitä haluan purkaa ja kertoa biisillä. Kirjoitin ylös muistoja ukista, ikävästä sekä tunteesta, kuinka koen saavani häneen yhteyden musiikin kautta. Ajatusten muuttaminen lyriikoiksi oli itselle vielä niin uutta, että käytin apuna tekoälyä näyttämään esimerkkiä biisin rakenteesta. Sainkin siitä pohjaa tarinan kerrontaan, poimin yhden kauniin vertauskuvan ja kertosäkeen viimeinen lause tuli muokkaamattomana lopulliseen biisiin. Muu teksti rakentui pala kerrallaan kohti omaa alkuperäistä ajatusta biisistä.

Lyriikat valmistui muistaakseni aika nopeasti lopulliseen muotoonsa. Biisin sävel tekeytyi huomaamatta kirjoittamisen ohessa, kun sovittelin välillä tekstiä sointuihin ja koitin muuttaa sen kautta lauseita lauluksi. Viilailin yksityiskohtia ja jossain vaiheessa vain tuli olo, että tässä se nyt on. Tuntui tosi helpottavalta, kun biisi oli valmiina ja oli tehnyt ukin muistoksi jotain kaunista.

Tämän jälkeen oon aloittanut kirjoittamaan pari uutta biisiä, jotka on myös saaneet alkunsa hankalista fiiliksistä. Oon huomannut, että musiikin luominen on itselle kuin terapiaa ja samalla kivusta tulee luotua taidetta.

Musiikki on voimaa. ♪♥

Kuva luotu tekoälyllä