Unelmien Nuotit

Katsoin viikonloppuna Netflixistä espanjankielisen elokuvan (Pared con pared), jossa päähenkilö lauloi upean kappaleen, johon rakastuin välittömästi. Biisi on nimeltään "Cuando será", esittäjänä Aitana. Laulun sanoitukset ja sävellys oli tosi koskettavia, sekä mulla on erityinen soft spot espanjankieleen. Aion ehdottomasti opetella laulamaan tämän biisin, ja ajattelin samalla jakaa omia vinkkejä uuden biisin opettelemiseen. Olen kokenut biisien oppimisen olevan nopeampaa, kun jakaa biisin eri osa-alueisiin, ja keskittyy opettelemaan yhtä asiaan kerrallaan. Tässä esimerkki, kuinka biisiä voi lähteä harjoittelemaan askel askeleelta. 1. Sävelen opettelu Jos oppimisella ei ole aikarajaa, voit antaa ensimmäisenä päivänä biisin soida taustalla useita kertoja, esim. työmatkalla tai kun touhuat kotona. Melodia alkaa ihan itsestään jäämään alitajuntaan ja tulemaan sitä kautta tutuksi. Tämä tekee alla olevan harjoituksen helpommaksi. Nopeammin sävelen oppii, kun jaat koko sävellyksen o

Esiintymiskammo on monille tuttu ikävä tunne, joka lamaannuttaa ja puristaa kurkkua. Itsellä se vaikuttaa myös moneen muuhunkin tilanteeseen, kuin vain esiintymiseen. Esimerkiksi työpalavereissa puhuminen jännittää, sekä keskusteluun osallistuminen isommissa tuntemattomissa porukoissa. Pelkoihin on kuitenkin aina jokin syy, joten ymmärtämällä pelon juuret ja tutkimalla sitä, on mahdollista alkaa hallitsemaan sitä ja lopulta ylittää se. Tässä lueteltuna asioita ja pohdintoja, joiden kautta olen itse yrittänyt tutustua omaan esiintymiskammoon ja käsitellyt sitä: 1. Mieti mitä asioita pelkäät esiintymistilanteessa? Esimerkiksi: Epäonnistumisen pelko Varmasti tosi moni pelkää epäonnistumista ja sen seurauksia. Ehkä on ajatus, että sitä nolaa itsensä, jos tulee jokin virhe kaikkien edessä. Tai on niin itsekriittinen, ettei salli virheitä tapahtuvaksi, vaan sitten on epäonnistunut. Arvostelun pelko Esiintyminen, varsinkin julkinen sellainen, altistaa meidät toisten arvostelulle. Pelko siitä,

Tehdään seuraava biisisukellus Osmo Ikosen hienoon, upeita vertauskuvia sisältävään kappaleeseen nimeltä "Virta". Pohjustuksena; kävin kuuntelemassa Osmoa livenä viime vuonna, kun hän oli kiertueella, joka oli muistaakseni nimetty Ruskakiertueeksi. Ennen ensimmäisen biisin aloitusta, hän kertoi omin sanoin, että tämä kappale kuvastaa hänen tunteitaan musiikista. Kuinka musiikki on kuin virta. Kuulin tämän kappaleen ensimmäistä kertaa, ja se oli upeaa. Kyyneleet silmissä kuuntelin Osmon väkevää tulkintaa näistä tunteista, mihin samaistuin tosi kovasti. Ja nyt haluan sanoittaa tämän kappaleen herättämät tunteet minussa. "Juoksee virta mun vierellä. Aina siinä se ollut on." Musiikki kulkee vakaasti rinnalla kuten virta, joka ei koskaan pysähdy. Musiikki on ollut läsnä elämässä aina, ja siinä se pysyy. "Joskus kyytiinsä kaappaa, vie mukanaan, pinnan alle ja pyörteisiin." Musiikki joskus nappaa mukaansa tosi voimakkaasti ja yllättäen, ja saattaa viedä syvälle t

Niin se on taas yksi virstanpylväs saavutettu oman laulajuuden saralla. Esiinnyin ensimmäistä kertaa julkisesti, ja kokemus oli yhtä aikaa tietenkin jännittävä, mutta myös palkitseva ja opettavainen. Tuntui hyvältä, että sain kokea tämän jännityksen turvallisesti kuoron kanssa, koska koin lavalle menon varmempana, kun muut oli siinä mukana laulamassa ja jakamassa yleisön huomiota. Aamulla valmistautuessa kyläpäiville, ei jännittänyt ollenkaan ikävällä tavalla, vaan kikattelin hermostuksesta ja ilosta, että vihdoinkin tämä päivä tuli. Paikanpäälle ajaessa avasin ääntä autossa pärinäharjoituksilla ja pää-ääniharjoituksilla, sekä herättelin tukea. Ennen esiintymistä harjoiteltiin yhdessä kuoron ja säestäjän kanssa vielä kaikki kappaleet läpi, ja samalla lämmiteltiin äänet laulukuntoon. Mulla oli tosi hauskaa jo tässä vaiheessa. Näin jälkeenpäin tätä hetkeä miettiessä tulee tosi lämmin olo. Siinä me oltiin kaikki laulamista ja musiikkia rakastavat ihmiset yhdessä musisoimassa ennen H-hetke

Ajattelin, että olisi kiva syventyä ja uppoutua pohtimaan eri biisien tarinoita, lyriikoita ja muita yksityiskohtia. Haluan aloittaa Vesalan "Sinuun minä jään" biisillä, koska tämä on itselle vielä suhteellisen tuore tuttavuus, vaikka uusi biisi ei olekaan. Ensikuulemasta ihastuin tähän kappaleeseen, sen melodiaan ja runolliseen tekstiin. Sukelletaanpas sisään biisiin. "Koivun huminaa kuulen, kun toukokuussa nurmella makaan. Jokaisen kevätlaulun osaan ulkoa. Ja yksin laulan kotiinpäin kun kuljen." Biisin alussa on ihana tunnelma; on lämmin kevät, tuuli humisee puissa ja voi vain kuvitella lintujen laulun ja nurmen tuoksun. Tykkään tosi paljon tästä kuvailevasta tekstistä, koska se saa lähes itse tuntemaan tuulen kasvoilla ja ruohon kutittavan ihoa. Tekstistä aistii, että laulun henkilöllä on hyvä fiilis.  "Milloin huomasin? Sä tartuit käteen, jota tuskin ojensin. Ja pian toinen siinä vierellä makaa, etsii sitä samaa pientä neliapilaa. Sen antaa lyhyt kesä."

Mulla on omasta mielestäni aika laaja musiikkimaku, koska tykkään tutkia eri genrejä ja löydän tosi monenlaisesta musiikista jotain, mikä kutkuttaa sielua. Musiikkia tutkiessa kuuntelen biisejä taiteellisessa mielessä, makustellen lyriikkaa, rytmejä, säveliä ja laulua. Tietty löytyy multa suosikkigenret, mitkä on omaa korvakarkkia, ja jota kulutan eniten;  pop, soul, R&B ja iskelmä.  Ihmiset monesti kysyy toisiltaan lempiartistia/bändiä. Mulle on ollut aina tosi hankalaa vastata tuohon kysymykseen. Oon miettinyt, onko se jotenkin outoa, koska monilla joku artisti pitää ykköspaikkaa, mutta en mä pystyisi sanomaan vain yhtä. Tuntuu, että mun lista on niin pitkä, etten hoksaa edes mainita kaikkia välttämättä kerralla. Siksi ajattelinkin nyt listata mun lemppariartisteja ja syventyä siihen, miksi kukakin kuuluu mun lemppareihin. Tää on itseasiassa tosi kiva idea, koska pääsee vähän miettimään syvemmin sitä, että mistä asioista sitä itse musiikissa innostuu ja syttyy. Alla listattuna om

Tiistaina oli lauluharjoitukset tulevaa kylätapahtuman esiintymistä varten. Sain tietää esitettävät kappaleet viikkoa ennen harjoituksia. Biisilistassa on todella vanhaa, miesäänelle sävellettyä iskelmää, folkia ja Suomalaisia kansanlauluja. Vanhin biisi on ilmeisesti 1960-luvulta ja sanottakoon, etten ole kuunnellut niin vanhaa Suomalaista musiikkia paljoakaan. Vain yksi biisi oli mulle säveleltään tuttu, mutta muihin sain tutustua ahkerasti viikon ajan.  Suhtauduin kuitenkin innolla näihin uusiin biiseihin, koska tykkään tutkia kaikenlaista musiikkia ja laajentaa omaa repertuaaria. Ja pääsen vielä lisäämään esiintymiskokemusta tämän kautta. Eikun vaan spotifysta biisilista kasaan, ja kuunteluun pitkin päivää. Töissä biisit on soinut korvilla samalla, kun näpyttelen tietokoneella, jotta melodiat tarttuu alitajuntaan. Sitten kotona harjoitellut sanojen kanssa. Yllättävän äkkiä melodian kulku ja rytmitykset jää mieleen. Toki vanhoissa biiseissä melodiat on yleensä aika yksinkertaisia ja

Mun viimeisimmässä postauksessa kerroin mun keikkahaaveista, ja kuinka oikeesti oon jo miettinyt niiden toteuttamista ja yksityiskohtiakin. Sitten tulee se toinen hetki (kuten nyt), kun mietin, että miksi ihmeessä annan itseni ajatella asiaa haaveilua pidemmälle. Täytyy osata laulaa, omistaa omaperäinen ääni, olla muutenkin kiinnostava ja jotenkin super karismaattinen esiintyjä, että kukaan sut edes buukkaa keikalle. Menisinkö nolaamaan itseni oikeesti sillä, että markkinoin itseäni aivan hullunlailla, eikä kukaan oikeesti edes halua mua laulamaan. Sama ajatus on senkin taustalla, etten uskalla kertoa tästä haaveesta mun läheisille. Tästä blogistakin tietää pelkästään mun puoliso ja ystävä. Eikä se johdu siitä, ettenkö voisi kertoa läheisilleni mistä vain, vaan enemmän tämän haaveen tärkeydestä ja arkuudesta. Laulaminen on itselle niin tärkeää, että se on yksi haavoittuvaisimpia kohtia itsessä. Ehkä siinäkin pelkään itseni nolaamista, jos intona kertoisin keikkasuunnitelmista, enkä sit